1940–1950-lukujen koulu: lakeja ja tilastojaKoulu- ja oppilasmäärät sekä koulutustaso nousivat 1950-luvulla nopeasti. Koulurakennusten määrää, sijaintia ja laatua määrittivät lait ja asetukset sekä normit. Näistä laeista keskeisimmät on kuvattu alla. Eri lähteistä kootut graafiset esitykset ja tilastotiedot havainnollistavat kehityksen suuria linjoja.Aikakauden alun koulurakentamista säätelevä lainsäädäntö periytyi sotaa edeltäneiltä 1920- ja 1930-luvuilta. Oppivelvollisuuslaissa (101/1921) määrättiin, että jokaisessa kunnassa tuli olla riittävä määrä kansakouluja. Niiden paikat ja koulupiirit tuli laatia siten, ettei lapsilla matka kodista oman piirin kansakouluun ollut yleensä yli viittä kilometriä. Lapsimäärä vaikutti koulun perustamiseen. Jos koulupiirissä lapsia oli vähintään 30, tuli perustaa kansakoulu. Kouluverkostosta tuli tiheä. Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen eri puolille maata 1940-luvun lopulla ja suuret ikäluokat lisäsivät koulujen lukumäärää. Kansakoulu säädettiin 7-vuotiseksi 1940-luvun lopulla.
Valtionneuvosto päätti perusteista, joilla valtio tuki kansakoulujen rakentamista ja kunnossapitoa maalaiskunnissa. Tämä ns. normaalihintajärjestelmä oli keskeinen keino rakentamisen ohjauksessa. Kouluhallitus tarkasti ja vahvisti piirustukset ja työselitykset valtionneuvoston päätöksen säännöksiä noudattaen. Koska koulurakentamisen kustannukset valtiolle nousivat sodan jälkeisinä vuosina, uudistettiin tukea koskevia säädöksiä 1954. Käyttöön tuli rakennusohjelma, jossa tuli mm. arvioida oppilaiden lukumäärän muutos seitsemän seuraavan vuoden aikana koulupiireittäin. Valtion tuki tiukentui myös tilojen pinta-alojen osalta. Vuonna 1938 koulurakennuksia oli 5760, sodan jälkeen 1945 niitä oli 5340. 1950-luvun lopussa kansakoulujen lukumäärä oli noin 6500. Vuosikymmenen lopussa koulunkäyntiaikaa pidennettiin kahdeksanvuotiseksi ja jatko-opetus tuli kansalaiskouluna kiinteäksi osaksi kansakoulua. Koska opetus kansalaiskoulussa valmisti käytännölliseen elämään, tuli koulun opetussuunnitelmaan mm. kuulua ”asujaimiston elinkeinoelämään” liittyviä aineita. Kansakoululain 1957 ja kansakouluasetuksen 1958 myötä käynnistyi vilkas kansalaiskoulujen rakentaminen. Peruskoulukeskustelun taitekohta oli 1950-luvun lopulla, jolloin esitettiin malli 9-vuotisesta, kaikille maksuttomasta kunnallisesta yhtenäiskoulusta.
Rinnakkaiskoulujärjestelmässä kansakoulun neljänneltä luokalta pyrittiin oppikouluun, joka avasi tien jatko-opintoihin, esimerkiksi ylioppilastutkintoon. Kansakouluun kävivät ne, jotka eivät päässeet oppikouluun tai joiden vanhemmilla ei ollut edellytyksiä kouluttaa lapsiaan. Oppikoulu oli yleensä maksullinen. Oppikouluopetusta antavaa koulutyyppiä olivat valtion oppikoulut, yksityiset oppikoulut ja kunnalliset keskikoulut. Valtio tuki myös yksityisoppikoulujen rakentamisen lainoitusta (493/1950). Koulutustaso on kohonnut nopeastiVuonna 1930 oppikouluja oli Suomessa runsas 200, vuonna 1956 oppikouluja oli 373 ja 1960 jo 450. Luvut sisältävät valtion, kunnalliset ja yksityiset oppikoulut. Vuonna 1950 25 % ikäluokasta aloitti oppikoulun, 1960 lukumäärä oli lähes 40 %. Vuonna 1950 ylioppilastutkintoja suoritettiin reilut 4 000, 1960 valmistui 6567 ylioppilasta. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneita oli 1950 noin 300 000, vuonna 2005 2,8 miljoonaa.
Koulurakennusten määrän muutoksia
Koulurakennusten kokonaismäärä on laskenut koko 2000-luvun alun. Peruskoulujen määrä oli 2005 lähes 3 600 ja syksyllä 2015 toiminnassa oli noin 2 500 koulua. Määrä putosi yli sadalla koululla joka vuosi.
Lähteet Lait ja asetukset Laki oppivelvollisuudesta 101/1921. Laki oppivelvollisuudesta annetun lain muuttamisesta 568/1948. Laki eräistä kansakoulutointa koskevista väliaikaisista järjestelyistä 483/1953. Kansakoululaki 247/1957. Kansakouluasetus 321/1958. Lista valtioneuvoston antamista normaalihintapäätöksistä on löydettävissä www.edilex.fi lakitietopalvelusta. Yksittäiset säädökset on julkaistu Suomen asetuskokoelmassa. Tilastot ”Esi- ja peruskouluopetus 2015”. Suomen virallinen tilasto. Koulutus 2015. Tilastokeskus. ”Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset 2010”. Suomen virallinen tilasto. Koulutus 2011. Tilastokeskus. Koulutus Suomessa: yhä enemmän ja yhä useammalle. Tilastokeskus (haettu 23.5.2017). Suomen tilastolliset vuosikirjat: Suomen tilastollinen vuosikirja 1967. Suomen tilastollinen vuosikirja 1978 (haettu 23.5.2017). Kirjallinen lähde Happonen, Heikki & Tapaninen, Reino: ”Koulurakennusten historiallinen kehitys”. Terveellisen ja turvallisen opiskeluympäristön laadun arvioinnin perusteet perusopetusta varten. Taustamuistio. 27:2002. Opetusministeriö 2002. | Katso myös |
